Päätoimittaja, toiminnanjohtaja Anne huotari
VAPAUDEN ILOT JA KAHLEET
Pelle Miljoona lauloi 1970-luvulla, että vapaus on suuri vankila. Sen voi ymmärtää monella tavalla. Nuorena tyttönä ajatus tuntui kummalliselta, koska vapaus tarkoitti juuri kahleista irrottautumista. Silloin lienee ollut mielessä eniten täysi-ikäisyyden myötä vapautuminen vanhempien kontrollista tai niin sitä ainakin luuli. Todellisuudessa vanhempien tulisi olla turvasatama, johon voi aina turvautua hädän hetkellä ja tietysti muulloinkin. Parhaiten sen ymmärtää nyt, kun omat lapset ovat aikuisia ja vapaita tekemään valintojaan, myös niitä omasta mielestä parhaita, mutta vanhempien mielestä joskus aika huonoja.
Henkilökohtaisella tasolla vapaus on positiivinen ilmaisu, eikä vankila ollenkaan. Mutta siinä vaiheessa, kun vapaus tarkoittaa äärirajojen railakasta kokeilua ja loppujen lopuksi koukkuun jäämistä, vapautta on päätetty yhteiskunnan taholta rajoittaa. Suomessa esimerkiksi ei voi ostaa alkoholia mihin aikaan vuorokaudesta ja mistä tahansa ruokakaupasta, kuten joissakin maissa on mahdollista. Mitä tapahtuisi, jos Suomessa alkoholi vapautettaisiin kokonaan lainsäädännön kontrollista? Moni muistaa vielä 1970-luvun keskioluen vapautumisen, sitä alettiin myydä ruokakaupoissa. Monelle se tarkoitti päivittäistä tissuttelua kaljan kanssa, kun sitä oli helposti saatavissa. Kuitenkin tänään on vaikea ajatella, että olutta ei myytäisi kaupoissa, vaikka näemme nuorten ja vanhempienkin raahaavan milloin mäyräkoiraa, milloin asiakirjasalkun näköistä pahvikoria puistoihin tai koteihin heti aamusta alkaen.
Tietenkin sitäkin voi ihmetellä, onko meissä suomalaisissa jokin ihmegeeni, joka vetää alkoholin puoleen. Meitä on vuosikymmen opetettu käyttämään alkoholia eurooppalaisittain, juomaan siis viiniä ruuan kanssa. Taka-ajatuksena lienee ollut, että viiniäkin voisi myydä ruokakaupassa, kuten suurimmassa osassa Euroopan maita. Me opimme samalla kaksi juomakulttuuria, perinteisen suomalaisen humalahakuisen kossukulttuurin lisäksi viinin tissuttelukulttuurin.Toki osa on tainnut luopua perjantaipullostaan. Viinikulttuurin opettelussa on ollut yksi ongelma: suomalaisen pullossa kun ei ole koskaan ollut korkkia, jonka voisi sulkea. Toisin on eurooppalaisissa viinimaissa. Jos viiniä juodaan ruuan kanssa, pullo suljetaan ja laitetaan jääkaappiin kuin suomalainen maitopurkki konsanaan. Tätä emme ole vielä oppineet, vaan luulemme, että viini menee huonoksi, kun sitä ei juo kaikkea kerralla.
Peruskysymys tietenkin on, pitääkö tai saako ihmisiä ylipäätään kontrolloida, vai pitäisikö täysi-ikäisillä olla täysi vapaus tehdä niin kuin huvittaa niin alkoholin kuin kaiken muunkin suhteen. Tätä filosofista kysymystä eduskunnassakin pohditaan lakien säätämisen yhteydessä. Joidenkin mielestä mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa täyttä vapautta ja samalla vastuuta omasta tilanteestaan. Toisten mielestä taas tasa-arvo tarkoittaa rajoitettuja oikeuksia ja samalla yhteiskunnan huolenpitoa.
Toisen kerran enemmän siitä, koetaanko Paltamon täystyöllisyyskokeilu enemmän vapauden kahleena kuin työllistymisen ilona.