Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2012

Virtaa Saari ja Koski-hankkeissa

Virta-hanke on Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla toimiva hanke, jonka tavoitteena on syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden syrjäytymisen ehkäiseminen, osallisuuden lisääminen ja sosiaalinen vahvistaminen. Hankkeen hallinnoijana toimii Kainuun maakunta -kuntayhtymä. Toteutusaika on 1.4.2011-31.10.2013.

Virta-hankkeessa on kaksi eri osa-aluetta:

  1. Koski vastaa nuorten syrjäytymisuhkiin.
  2. Saari vahvistaa eri-ikäisten syrjäytymisvaarassa olevien voimavarojen  ja arjen hallintaa.

Koski-hankkeen kohde kohderyhmänä ovat 15 – 29-vuotiaat nuoret, joilla on vaikeuksia edetä koulutukseen tai kiinnittyä työelämään ja jotka tarvitsevat enemmän tukea ja sosiaalista vahvistamista.  Hanke pyrkii selvittämään ja ratkaisemaan toimintamallin laittomia päihteitä (huumeita ja lääkkeitä) käyttävien nuorten tukemiseksi sekä toimivan päihdehoitomallin.

SAARI – projektista Keinoja syrjäytymiskehityksen katkaisemiseksi

Sosiaali- tai terveydenhuollon työntekijä on neuvoton, kun asiakas ei saavu sovittuihin tapaamisiin ja katoaa tavoittamattomiin. Katoaminen on merkki siitä, että asiakas on vaarassa pudota palvelujärjes-telmän ulkopuolelle ja tarvitsee tuekseen tiivistä moniammatillista yhteistyötä.

Syrjäytymisen ehkäisemisessä tarvitaan uusia toimintatapoja.  On kyettävä tunnistamaan katoamisvaarassa oleva asiakas, arvioitava hänen palvelutarpeensa ja koottava tarvittava asiantuntemus hänen tuekseen. Missä tahansa tehtävässä toimiva työntekijä voi auttaa asiakasta, kun asiantuntija-apua joudutaan odottamaan. Tärkeintä on, että asiakasta ei jätetä ongelmineen yksin.

Virta-hankkeessa kehitetään palveluja, palvelumalleja ja työvälineitä asiakkaiden hyvinvoinnin ja terveyden lisäämiseksi sekä sosiaaliseksi vahvistamiseksi. Hyviä kokemuksia on saatu palveluohjaaja-/kuntoutusohjaaja-/luotsitoiminnasta. Eri ammateissa toimivien työntekijöiden työparina on toiminut palveluohjaaja, jolla on aikaa kuunnella asiakasta, käydä hänen kotonaan sekä selvittää ja arvioida perusteellisesti hänen tilannettaan. Palveluohjaajan tehtävänä on kulkea asiakkaan rinnalla palveluverkostossa ja tukea häntä suunnitelmien toteuttamisessa. Palveluohjaajan avulla varmistetaan, ettei monien muiden työntekijöiden työ mene hukkaan.
Virta-hankkeessa on lisäksi saatu rohkaisevia tuloksia pienryhmätoiminnasta ja päivätoiminnasta. Asiakkaat sitoutuvat omaa hyvinvointiaan edistävään toimintaan, kun he ovat itse olleet sitä suunnittelemassa ja toteuttamassa. Viranomaisten rooliksi on jäänyt toiminnan mahdollistaminen ja tukeminen sekä siitä tiedottaminen.

Syrjäytyminen voidaan kääntää positiivisen nousun kehäksi välittävällä ja asiakkaan osallisuuden sekä toiminnan mahdollistavalla työotteella. Tässä uutis-kirjeessä esitellään muutamia kehittäjätiimien työn tuloksia ja hyväksi havaittuja toimintamalleja. [lähde Virta-hankkeen kotisivut ];

MP

Kuva

Ruokalista vko 44

Sadunkerrontaa kehonkielellä

Kuudestoista päivä Korpitien koululla esiintyi  Routa- ryhmä teemalla ”uskallanko”.

ROUTA

on kajaanilainen avoin nykytanssin tuotantoryhmä, joka perustettiin kymmenen vuotta sitten. Kotinäyttämö on Generaattorilla.

Tehtävänä on korkeatasoisen ja persoonallisen tanssitaiteen tuottaminen, jonka juuret nousevat kainuulaisesta maaperästä.

Routa työllistää vuosittain lukuisia tanssitaiteilijoita sekä audiovisuaalisten alojen ammattilaisia.

Routa kuuluu Pohjoisen tanssin aluekeskukseen yhdessä
JoJon (Oulu), Rimpparemmin (Rovaniemi) ja Pyhäsalmen Tanssi ry:n (Pyhäjärvi) kanssa. Pohjoinen tanssin aluekeskus kuuluu valtakunnalliseen Tanssin aluekeskusverkostoon.

Routa palkittiin Tanssin maineteko -palkinnolla 7.2.2010 Kansallisteatterin Thalia-gaalassa.

Anni Hirvosen opinnäytetyö ”Kädet mullassa, sielu syvällä taiteessa”kertoo kattavasti Roudan toiminnasta.

Uskallanko on liikettä ja laulua yhdistelevä teos etsimisestä, rohkeudesta ja matkalle lähtemisestä. Teos on saanut innoituksensa Maria Penttisen Ääni ja simpukka –sadusta. Sadun teemat, totutun kyseenalaistaminen, itsenäistyminen ja kasvu, ovat toimineet lähtökohtina teoksen liike- ja äänimateriaalille. Uskallanko on kaikenikäisille katsojille sopiva hyvän mielen esitys.

Teos on toteutettu Roudan, Valtion tanssitaidetoimikunnan ja Espoon kaupungin tuella.

Suositellaan yli 5-vuotiaille. Kesto noin 35 minuuttia.
Lisätietoja: www.mariakananen.blogspot.com/p/uskallanko.html (Lähde: ROUTA)

Esityksen jälkeen pidettiin paneelikeskustelu uskaltamisesta. Alustuksessaan Anne Huotari tähdensi sitä asiaa, että ihmisistä ei monestikaan päällepäin tiedä millaisia he ovat, että pitäisi vain uskaltautua juttelemaan, niin kyllä se siitä sitten selviää. Valitettavasti vain monella se uskaltautumisen kynnys on todella korkea ja usein fiksut ihmiset jäävät niiden hölösuiden varjoon, jotka taas sanovat mitä tahansa kelle hyvänsä.

Ilta oli varsin viihtyisä, yleisössä oli paljon lapsia jotka eläytyivät esitykseen niinkuin lapset vain voivat. Kysyttäessä esityksestä eräs heistä totesi vaatimattomasti: ”Ihan hyvä”…

Kuva: AN

Karkki vai kepponen?

cc Cindy

Kansanperinne kertoo että jos tahtoi saada mustia lampaita, piti Kekrinä nakata musta heinätukko lammasnavettaan. Kansanperinne ei taida kertoa että jos jo lokakuun lopulla heinät olivat mustia, sato oli mennyt pilalle eikä keväällä saanut paljon minkäänlaisia lampaita.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Kuva: Office

Halloween on Yhdysvalloissa ja Kanadassa eräs vuoden suurimmista karnevaaleista ja myyntisesongeista. Se tarjoaa niin nuorille kuin vanhoillekin tilaisuuden naamioitumiseen ja tavanomaisesta arjesta irtautumiseen. Juhla-asut vaihtelevat ammattipuvuista fantasiamaailman kummajaisiin ja satuhahmoista kauhuun. Jokaisella on mahdollisuus esitellä halloweenina uusia puolia itsestään tai vaihtoehtoisesti toteuttaa unelmiaan naamioleikin keinoin.

Osa ihmisistä koristelee myös talonsa, muutamat hyvinkin taidokkailla ja monimutkaisilla koristeilla, jotka pääsevät ilahduttamaan naapurustoa vuosi toisensa perään. Taloista saatetaan myös koristella kokonaisia kummitustaloja, joista väki voi etsiä halutessaan kauhuelämyksiä. Lapsille tärkeintä halloweenissa lienee kuitenkin mahdollisuus kiertää naapurustoa karkki tai kepponen -kierroksella. Vanhemmille juhlijoille tärkeämpiä ovat kodeissa ja ravintoloissa järjestettävät naamiaisjuhlat ja tietenkin karkin jakaminen ovella vieraileville kummajaisille.

Suomalaisten vuosi vaihtui perinteisesti syksyisenä kekrinä, jota vietettiin vastakorjatun sadon täyttäessä laarit ja vatsat. Alun perin kyse lienee ollut liikkuvasta juhlasta, jolla ei ollut tarkalleen määrättyä päivää, vaan jokainen talo juhlisti sadonkorjuun päättymistä omien töidensä tahdissa. Myöhemmin 1800-luvulla kekri liitettiin kuitenkin yhteen kristillisen pyhäinpäivän kanssa, ja maanviljelykseen liittyvät perinteet saivat seurakseen uusia kristinuskosta peräisin olevia merkityksiä.

Kuva: Office

Kekri oli maalaisyhteisön tärkein, jouluakin tärkeämpi juhla, mitä kuvastaa muun muassa sanonta: ”Herrain joulu, talonpojan kekri.” Joulua vietettiin siis herrojen parissa kaupungissa, kun taas maalaiset nostivat kekrin merkittävimmäksi juhlaksi. Monet kekriin liittyvistä tavoista siirtyivät myöhemmin jouluun uuden juhlan viedessä vähitellen kekriltä sen perinteisen aseman. Kekri liittyi luonteeltaan niin kiinteästi maanviljelykseen ja satovuoteen, ettei moderni kaupunkilaiselämä tarjonnut sille juurikaan selviämismahdollisuuksia.

Viime vuosina kekriä on tosin pyritty herättelemään uudelleen henkiin muun muassa erilaisten yhdistysten järjestämien kekrijuhlien voimin. Esimerkiksi Tampereella kekriä on juhlistettu tulitaiteella ja Kajaanissa polttamalla oljesta valmistettu kekripukki. Kekri onkin nostettu esiin ennen kaikkea suomalaisena vastineena vieraaksi koetulle halloweenille. Ihmiset ovat alkaneet järjestää omia kekrijuhliaan, joihin on etsitty sisältöä muun muassa perinneruuista ja muista kotoisiksi koetuista tavoista.

Nykyaikainen kekrin vietto ei kuitenkaan ole voinut välttää ottamasta vaikutteita pyhäinpäivästä ja halloweenista, ja joissakin tapauksissa ovat kaikki kolme sekoittuneet yhdeksi juhlaksi, jossa nousevat esiin sulassa sovussa sadonkorjuu, naamioituminen ja vainajien muistaminen. (Lähde: SKS http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/halloween.html)

AN

Asumistyöryhmän kokous nro 13

Pidettiin 16.10 Työvoimatalon ideariihessä. Paikalla olivat Anne Huotarin lisäksi Marisanna Jarva, puheenjohtaja, Marjatta Leinonen seurakunnalta, Kaisa Toivonen, lapsi ja nuorisojärjestöjen edustajana, Ilkka horto yrittäjistä, Eino Kiviranta eläkeläisistä, Kari Heikkinen vapaa-ajan asukkaiden edustajana, Harri lindroos teknisistä palveluista ja Anu Tervonen elinkeinopalveluista.

Kokouksen aluksi Anne Huotari puhui Työvoimatalon toiminnasta ja tulevaisuuden suunnitelmista, mm. Että keittiöllä ja autopajalla voisi järjestää jonkinlaisia näyttötutkintoja, tästä on oppilaitosten kanssa jo neuvoteltukin, onhan Työvoimatalon kirjoilla noin 60 nuoreksi laskettavaa henkilöä.

Kokouksen varsinaisena asiana keskusteltiin Paltamo – Kaikilla mukavuuksilla – hankkeesta josta tiedote artikkelin lopussa. Lisäksi puhuttiin Puutteenperäntien huonosta kunnosta, siitä että Kontiomäelle ei välttämättä kannata rakentaa keskitettyä lämpökeskusta ja että kouluille pitäisi saada lisää valvontakameroita. Asumistoimikunnan taanoista jalkautumista Kontiomäelle pidettiin onnistuneena ja operaatio aiottiin toistaa taajaman puistoalueella. Kuntaan muuttaville suunniteltiin jonkinlaista kuntaantulopakettia.

Eino Kiviranta mainitsi että eläkeläisten kerho kokoontuu aina parillisen viikon keskiviikkona seurakuntatalolla, että heillekin saisi siellä käydä kertomassa jotakin, väestöstä on kuitenkin 35% eläkeläisiä.

Pientä vaalimainontaakin harjoitettiin. On onneksi niin huono kuvanlaatu että numero ei näy.

PDF

Kuvat&teksti: AN