Suomi on Euroopan amerikkalaisin valtio.
Iltalehti kertoi viidestoista päivä että Suomessa on yli kolmesataa tuhatta ihmistä joilla on maksuhäiriömerkintä. (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011011212992407_uu.shtml)
Se on paljon, paljon enemmän kuin mitä on työttömiä. Mitä on tapahtunut vanhalle viisaudelle että eletään suu säkkiä myöten? Vai onko se niin, Juice Leskistä mukaellen, että ei elämästä selviä ilman maksuhäiriömerkintää?
Nyky-yhteiskunnassa ihan kaikki maksaa jotain, niinhän tietysti ennenkin on maksanut, mutta monet maksut ovat olleet sillalailla välillisiä, että niitä ei ole voinut jättää maksamatta, joko laiskuuttaan tai huolimattomuuttaan.
Nykyään jokainen pikkulasku on ansa, että oikein kytätään, että jos se lipsahtaa maksamatta, niin saadaan ihminen perintäkulujen kiikkiin. Poikkeuksiakin tietysti on, niinkuin tämä uusi Yle – vero.
Tietysti voidaan sanoa että se on vapautta ja että jokainen on vastuussa omasta elämästään, mutta kyllä se mielestäni on enemmänkin kylmää välinpitämättömyyttä ja tästä on tullut voittajien ja häviäjien yhteiskunta, kohta enimmäkseen häviäjien.
Edellisestä artikkelista luin että perheyhteiskunnasta on siirrytty kaveriyhteiskuntaan. Perheen keskenhän tiedetään tyyppi yleensä pienestä pitäen ja että ei se nyt mikään ruudinkeksijä ole, niinpä ei odotetakaan liikoja, mutta kaveriyhteiskunnassa pitää olla varaa uuteen kännykkään ollakseen sosiaalisesti hyväksyttävä.
Niinpä tämä kavereille näyttämisen pakko johtaa pikavippeihin ja ikuiseen velkaorjuuteen ja koko kaveripiiri on siinä samassa liemessä vain siksi, että yrittävät olla hyväksyttäviä toistensa silmissä.
Ehkäpä yli varojen eläminen ei välttämättä olekaan laiskuutta eikä ahneutta, vaan sosiaalinen pakko, joka johtuu perheen tukiverkoston häviämisestä ja ihmissuhteiden pinnallistumisesta.
Jotkin pikavippifirmat toimivat täysin laillisesti niinkuin huumekauppiaat, tarjoavat siis ensimmäisen neljänsadan euron vipin ilmaiseksi.
Helppoa rahaa, ihminen on kuin uhkapeluri, että kun melkein voitti, niin se tuntuu niinkuin olisi oikeasti voittanut. Helposti unohtuu että myöskin se pääoma on maksettava pois. Niinpä seuraavan kuun tilistä on tehtävä pikavippi,että saa maksettua edellisen kuun pikavipin, mutta tällä kertaa kovalla rahalla.
Pikavippifirma saa siis parissa kuukaudessa sijoituksensa pois ja sen jälkeen ihmisellä on taloudessaan neljän sadan euron aukko, josta se joutuu maksamaan järjetöntä korkoa, saamatta oikeastaan mitään sen vastineeksi!
Perintätoimistojen ja pikavippifirmojen toiminta on ehkä laillista, mutta täysin moraalitonta. Missä on siis vika?
Laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää. Sanoi muuan kuuluisa tyyppi. Mutta eikö moraali ja inhimillisyys ole paljon vanhempaa perua?
Justiin lehdessä oli juttu että simpanssitkin osaa olla reiluja. Miksi me ihmiset ei osata?
AN
Kuva: United States of America. Muuan pikkufirma.
