Aihearkisto: Tätä mieltä!

Mielipidepalstalle voi jättää kirjoituksen parhaiten sähköpostitse toimitus@paltari.com, tai kommentoimalla sivun alalaidassa olevaan laatikkoon. Toimitus ei julkaise asiattomia mielipidekirjoituksia.

Kuva

Baltimoren siltavahti: Nuoret ja toimeentulotuki

eleet,eurot,henkilökohtaiset raha-asiat,kädet,käteinen raha,nyrkit,pitäminen,rahat,saita,seteleitä,setelirahat,setelit,taloudellinen,talousasiat,valokuvat,valuutat

Kuva: Office

Talousjärjestelmä perustuu rahaan. Ihmiset tekevät tuotteita ja palveluita, josta saavat palkkaa ja sillä ostovoimalla sitten ostavat niitä tuotteita ja palveluita toisesta päästä. Kierron kokonaisenergian pitäisi olla siis nolla.

Tietenkään se ei ole niin yksinkertaista missään mittakaavassa. Yhtälöön pitää lisätä vielä arvonlisä ja automaatio. Tuloksena on työttömyys ja ostovoiman häviäminen. Talouden rattaista tipahtaa se tärkein pyörä pois ja koko hökötys pysähtyy. Niinpä tarvitaan jokin kosmologinen vakio tuottamaan ostovoimaa. Tällainen on se toimeentulotuki.

Lue loppuun

Mielipidekysely

Paltarin mielipidekysely

Kysely on suljettu 1.4.2013. Kiitos kaikille vastanneille! Voittajat ilmoitetaan Paltarissa tällä viikolla!

Paltarin toimitus

Huolestunut äiti kirjoittaa kokemuksistaan Kainuun keskussairaalan päivystyspolilla viime torstaina

Kuvan ambulanssi ei liity tapaukseen. toim. huom.

Heti alkuun haluan pahoitella sitä, että Te potilaat jouduitte tahtomattanne todistamaan järkyttävää tilannetta pienen 2 -vuotiaan poikamme saadessa kuumekouristuksen päivystyksen odotushuoneessa. Toivon, ettei pienimmille potilaille jäänyt traumoja tai iäkkäämmille rytmihäiriöitä tapahtuman johdosta. Yritimme todella tehdä kaikkemme saadaksemme apua ajoissa, mutta lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa ei kiinnostanut eikä huolettanut lainkaan ennen kuin poikamme makasi tajuttomana ja sinertävänä lattianrajassa isänsä sylissä, emmekä meinanneet saada apua vielä silloinkaan.
Monet teistä potilaista olivat seuranneet tapahtumia alusta alkaen ja niinpä vetoan teihin; mikäli olette saaneet, tai saatte tulevaisuudessa asiatonta hoitoa, olkaa yhteydessä potilasasiamieheen, nostakaa asiat julki mielipidekirjoituksin tai antakaa ainakin palautetta. Itse kerkesin jo päivystyksessä ollessa kirjoittaa palautteen, mutta saamamme kohtelu, väärä diagnoosi ja laiminlyönti saivat minut tekemään asiasta hallintokantelun Pohjois-Suomen Aluehallintovirastoon. Kantelun aikaraja on viisi vuotta tapahtumasta, joten nyt rohkeasti vain tekemään, jotta saataisiin asiaan muutos!

Olimme jo käyneet päivystävällä lääkärillä, mutta ilmaistessani hänelle huolen poikani korkeasta kuumeesta, joka ei laskenut eri vaikuttava-aineisten lääkkeiden vaikutuksesta, sekä pojan väsyneestä poissaolevasta tilasta, käski lääkäri minun vain rauhoittua. Kuumeen mittausta pyytäessäni hän sanoi koppavasti ”Me kyllä tiedämme hänellä olevan kuumetta”. Korvat hän totesi tulehtuneeksi ja korostaessani aiempaa pitkää selittämättömien kuumeiluiden historiaa, määräsi hän sentään verikokeita ja passitti takaisin odotushuoneeseen.
Kävin pyytämässä hoitajalta kuumemittarin ja kun totesin kuumeen nousseen entisestään, menin koputtamaan lääkärin ovea tiedustellakseni olisiko meidän mitenkään mahdollista päästä osastolle. Hän käski mennä hoitajan puheille, mutta hoitaja puolestaan käskee lääkärille. Vastahakoisen oloisesti hoitaja lupaa selvittää asiaa. Poika oksentaa odotushuoneen lattialle, mutta hoitajia ei kiinnosta kysyä vointia tai tarjota apua, ainoastaan siivoojan saaminen paikalle on tärkeää. Lopulta lääkäri hakee meidät takaisin huoneeseensa ja itkien pyydän päästä lapsen kanssa osastolle, koska pelkään hänen saavan kuumekouristuksen. Hän soittaa lastenlääkärille ja sanoo tietyllä äänensävyllä sanatarkalleen: ”Äiti on huolissaan, minä en”, sekä muutenkin korostaa äidin ”hysteerisyyttä”. Puhelun jälkeen hän sanoo lastenlääkärinkin olleen sitä mieltä, että katsotaan ensin verikokeet ja otetaan vielä varmuuden vuoksi keuhkoröntgen.

Röntgenistä tultuamme poikamme katse muuttui lasittuneeksi, eikä hän reagoinut herättelyihin. Juoksin koputtamaan aggressiivisesti molempiin ilmoittautumiskoppeihin, joissa ei kummassakaan ollut asiakkaita. Kumpaakaan ei avattu. Juoksin jyskyttämään lääkärin ovea ja palasin takaisin kopeille, joista toinen avasi ovensa. Mieheni nosti poikamme hoitajan nähtäväksi ja minä selostin, kuinka hän on menettämässä tajuaan tai saamassa kuumekouristusta. Hoitaja vain tuijotti tympeä ilme kasvoillaan ikuisuudelta tuntuvan ajan sanomatta mitään. Vasta kun mieheni kysyi voiko hän edes sanoa jotain, sanoi hän: ”Niin”. Pyysimme häntä tekemään jotain, johon hän vastasi: ”Minä en voi tehdä mitään”. Tuolloin poikamme meni tajuttomaksi ja mieheni vei hänet odotushuoneen lattianrajaan saadakseen hengitystiet auki.
Juoksin takaisin lääkärin ovelle ja nähdessäni pojan jo sinertävän, aloin huutaa paniikissa että hän sinertää jo, tehkää jotain ennen kuin kuolee. Tässä vaiheessa näin erään potilaan itkevän järkyttyneenä ja toisen juoksevan yrittäen aukoa ovia ja pyytäen apua. Vasta viime hetkellä alkoi tapahtua ja pääsimme huoneeseen, jossa pojalle annettiin happea maskin avulla ja kytkettiin happisaturaatiolaitteeseen. Lopulta pääsimme myös osastolle, jossa ei edes ollut ruuhkaa. Siellä lastenlääkäri totesi korvat terveiksi.
Sanoessani päivystävän lääkärin diagnosoineen korvatulehduksen, sanoi lääkäri solidaarisesti kollegaa kohtaan, että lapsen itkiessä korva voi näyttää tulehtuneelta, mutta poikamme ei todella jaksanut edes itkeä korvia tutkittaessa. Seuraavana päivänä kotiuduimme diagnoosina keuhkokuume ja poika voi kotiutuessaan olosuhteisiin nähden uskomattoman hyvin.

Haluan ojentaa sylillisen ruusuja KAKS:n lastenpoliklinikan, korvapolin, leikkaussalin, laboratorion ja lasten infektio-osaston henkilökunnalle sekä ambulanssin ensihoitajille ja toivon sydämestäni päivystyspoliklinikan yltävän joskus heidän tasolleen. Kiitän myös yksityisiä lastenlääkäreitä ihanasta huolehtivasta palvelusta, harmi vain ettei heille ole omaa päivystystä.
Pieni poikamme on ollut 2 -vuotisen elämänsä aikana jo ainakin kuusi kertaa osastohoidossa, kerran ambulanssissa ja leikattu. Verikokeissa olemme käyneet useita kymmeniä kertoja, eikä röntgen tai ultraäänikään ole meiltä jäänyt kokematta, joten kirjoitan kokemuksesta. Poikamme luottaa vielä pelkäämättä lääkäriin, minä en, ainakaan kehen tahansa ”ostolääkäriin”, jotka useimmiten ovat negatiivisten kokemusten taustalla olleet.

Mari Schroderus,
Kajaani

Kuva: cc Antti Leppänen

Perussuomalaisten ja kansalaisten välissä on ylimielinen, röyhkeä ja valehteleva media.

Näin sanoo James Hirvisaari (PS)  ja jatkaa: ”Tällaisten tapausten kautta lehdistön mädännäisyys tulee yhä selvemmäksi kaikille.” Lisäksi vielä että: ”Media yrittää hukuttaa puolueen työtä tyhjänpäiväisiin kohuihin.”

Siis haloo? Mediahan vain julkaisee sen mitä he ovat itse kirjoitelleet, tai ei tässätapauksessa julkaise, Uusi Suomihan oli poistanut pahimmat törkeydet. Suomen poliittisessa historiassa on aina ollut tapana että kun omat puheet menee pahasti metsään niin yritetään epätoivoisesti pelastaa kasvot syyttämällä lehdistön mädännäisyyttä.

Ja niinkuin aina ennenkin, tällainen kääntyy itseään vastaan. Lehdistö on ollut kauan ennen Persuja ja tulee luultavasti olemaan kauan Persujen jälkeenkin. Se ”jälkeen” koittaa sitä nopeammin mitä enemmän Persut mediaa haukkuvat. Ihan turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Lehdistö on laaja käsite, ei siitä voi sanoa onko se lahjomaton tai mädännäinen, se vain on.

Media on elämän peili, on ihan ihmisistä itsestään kiinni minkälaisen kuvan he siinä näkevät. Aika hölmöä syyttää kynää jos itse kirjoittaa roskaa.
AN

Kuva:Timo Muola

Muutosta Paltamoon ja heti!

Paltamo tarvitsee muutoksen! Minua ihmetyttää että ihmiset marisee että asiat ei toimi ja kuitenkin niin moni on tekemättä mitään! Nuoriso, nouskaa barrikadeille! Työssäkävijät, puuttukaa oman kuntanne epäkohtiin! Vanhukset, vaatikaa palvelua ja kysykää apua asioihin joita ette osaa tai voi tehdä!

Missä on yhteinen tulevaisuus? Yhteisen hyvän ajattelu? Kunnan hyvä ei ole yksilön hyvä, laittakaa ideoita kiertoon, älkää pelätkö muutosta! Erilaisuudesta poikii mielipiteitä, vuorovaikutusta. Ikä tuo tunnollisuutta ja elämänviisautta mutta nuorilla on itsetuntoa, teknologiaymmärrystä, ajan asettamien paineiden sietokykyä ja innostusta! Sekoittakaa nämä voimaksi!

Kaukaa tulleena huomaa että täällä on toimintatapoja joista ei ole kuultukaan muualla päin Suomea. Erilailla ajattelavat äänestetään tai savustetaan pois yhteisöstä tai työpaikalta. Uusia ajatuksia ei sallita, kun sehän vaarantaisi 20 vuotta samassa työpaikassa olevan paikalleen juurtuneen jäärän mukavan ansion saamisen ilman työpanosta. Täällä on kuitenkin nuoria, lapsiperheitä, idearikkautta ja hullua luovuutta. Missä se näkyy kunnan toiminnassa, missä into ja tekemisen palo? Onko sitä? Olisiko aika luovuttaa tehtäviä ja ideointia nuoremmille jotka jaksavat ja tuovat kuvioon uutta sisältöä? Jo riittää ristiinnainti äänestysasioissa ja naapurin selkääntaputtelu ja selän takana paskanjauhanta!

Kattokaa nyt vaikka tätä uutta Paltari lehteä! Raikasta, uutta, innovatiivista, hyvää kirjoittelua ja keskustelua.

Kyllä on hyvä että Paltamossa tapahtuu jotakin! Minun mielestä aikakin!

Iso kiitos!

Me osaamme kuka mitäkin, yhdessä mitä vain

-Maija Paavilainen

(sähköpostitse, Akka Idästä)