Aihearkisto: Vieraileva kolumnisti

Vieraileva kolumnisti kirjoittaa palstalle toimituksen pyynnöstä. Jos kuitenkin sinulla olisi naseva artikkeli tai muuten vaan haluat tuoda mielipiteesi julki kolumnityyppisessä artikkelissa, voit postittaa ehdotuksesi toimitus@paltari.com, tai soittaa toimituksen puhelinnumeroon.

Herra Erkin mukana metsässä

Hyvä satunnainen lukija.

Nyt se sitten tuli, talvi nimittäin.

Tallustelin tällä kertaa kuukausittaisen kuvausreittini sunnuntaina 2.12. puolen päivän aikoihin. Pakkasta oli talviset 18 astetta ja edellisenä iltana satanut lumi pehmensi maiseman. Ilma oli kirkas ja talvisen lyhyen päivän valo värjäsi näkymän pehmein pastellisävyin. Kuukausi sitten oli lunta suunnilleen saman verran, mutta sehän suli sittemmin pois. Monet odottivatkin jo mustaa joulua, minäkin. Silloin tällöin niitäkin on nähty kuluvina vuosina. Tämä viikko muutti tilanteen. Alkuviikosta saimme pakkaskelit ja eilen vihdoin taas lumen. Toisen kerran tälle syksylle. Ja saattaapa olla, että lumi tällä kertaa on pysyvää. Tai sitten ei. Ennustaminen kun on epävarmaa puuhaa. Sen voin taata, että ennen ensi pääsiäistä lunta on se jokatalvinen määrä. Aina se on jossain vaiheessa satanut.

Eilen tuuli vielä sen verran, että lämpimän syksyn jälkeen tuntui, ettei ulkona tarkene millään. Etelärannikkohan on ollut pari viime päivää tosi kovan tuulen ja lumisateen kourissa. Myräkkä ei tällä kertaa ulottunut tänne kainuuseen saakka, vaikka pakkasta ja tuulta on riittänyt täälläkin. Tänään ilma oli tyyni ja metsän suojissa ei kylmä haitannut.

Kuvissa jotka otin, on lunta näkyvissä suunnilleen saman verran kun kuukausi sitten. Valo tällä kertaa on aivan erilainen. Viimeksi pilvinen ja sumuinen sää rajoitti näkyvyyttä, eikä mm. aukion laidalta vakiopaikassa otetussa kuvassa näkynyt järveä lainkaan. Nyt oli toisin. Etualalta näkee, että paikka on sama, mutta näkymä erilainen. Harmaa sumuseinä on vaihtunut avaraan näkymään kaukana siintävästä järvestä. Toukokuussa kuvaamani kiviröykkiö on lumen alta vielä tunnistettavissa, vaikka ei näytäkkään samalta.

Ajatushan oli alunperin näyttää, miten näkymät muuttuu vuodenaikojen mukaan, enkä ala yksittäisiä muutoksia tällä kertaa sen tarkemmin kuvailemaan. Valistunut lukija näkee ne itsekin. Odotetaan mitä muutoksia kuluva kuukausi saa aikaan. Palaan asiaan taas joulukuun lopulla.

Nauttikaa kuvista

Herra Erkki

Marraskuu

Sadetta, loskaa

taivas pilvessä

laidasta laitaan.

Harmaata,

ankeaa,

masentaa,

ahdistaa.

Aamun valjetessa

valoisa yllättää,

saa hymyilemään.

Vitivalkoinen ikkunamaisema,

jäisiä kukkia porstuan ikkunassa,

pumpulilunta nurmikon peittona,

puidenoksilla,

uintipolulla –

Valoisaa marraskuuta!

Marja Leskinen

Herra Erkin mukana metsässä

Lumi tuli, lumi suli ja lumi tuli jälleen.
Hyvä satunnainen lukija.
Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin talven tulolla on tapana yllättää varsinkin autoilijat. Suhteellisen lämpimän alkusyksyn jälkeen saimme ensimmäiset lumet ja pakkaskelit pari viikoa sitten. Lunta ei vielä silloin tullut kovinkaan paljon, mutta yöpakkaset kuorruttivat kostean syksyn jälkeen puut ja muun kasvuston kauniilla jääpeitteellä. Sittemmin lyhyt lämpimämpi jakso sulatti jäät ja lumet, mutta nyt ilman hieman kylmennettyä näkyy lunta tulevan jälleen kohtalaisen runsaasti. Ilma on pilvinen ja lämpötila juuri sen verran pakkasen puolella, että nyt jo kohta vuorokauden jatkunut sade tulee siis märkänä lumena, Voi hyvinkin olla, että nyt saatu lumi on pysyvää ja kaikki ne sulan kelin työt, jotka on jäänyt tekemättä siirtyvät ensi kevääseen.
Lähdin tämän kertaiselle retkelleni sunnuntaina 4.11. klo. 9.30. Se oli hyvä aika lähteä, sillä pimeä tulee tähän aikaan vuodesta jo ennen kello viittä iltapäivisin. Iltahan pimeni kerralla jonkin verran viikko sitten, kun siirryimme normaali- eli talviaikaan. Tein retken kävellen, vaikka hiihtäenkin se olisi jo onnistunut.
Rönttäkelistä johtuen, maisema oli valkoisen harmaa ja näkyvyyttä rajoitetusti. Tämän huomaa hyvin aukion laidalta otetusta kuvasta, jossa aiemmista kuvista tuttu järvimaisema puuttuu. Siellä se on harmaan seinämän takana, mutta stä ei nää.
Lunta on kasautunut puitten ja risukoitten päälle sen verran, että niitten ääriviivat ovat pehmenneet, eikä esimerkiksi ensimmäisen kuvan pensaikkoa enää tunnista samaksi kun viikko sitten. Lumetonta maata on näkyvissä rajoitetusti kosteimmissa paikoissa, jossa lämmin vesi vielä sulattaa satavan lumen. Myös isojen puitten juurelta löytyy oksistojen suojaamia lumettomia kohtia.
Keli on kaiken kaikkiaan sellainen , että jos nyt pakastuu, eikä tuuli ennen sitä puhdista puita lumesta, ovat heikoimmat oksat lujilla lumikuormansa alla.
Oli virkistävä parituntinen tutuilla tienoilla, vaikka täytyy sanoa, että kuivenpanakin olen joskus kuvausreissulta palannut.
Palaan asiaan taas kuukauden kuluttua.
Nauttikaa kuvista.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.


Herra Erkki

Pari Marja Leskisen runoa

Kuva on syksyiseltä Mainuanjoelta.

Työ, elämä

Sota-ajan jälkeen syntyneille

kotikasvatuksen eväät elämälle;

työtä pittää tehä,

rehellinen pittää olla,

toisia pittää auttaa,

lyyä ei saa kettään!

Työ on elämää,

elämä on työtä.

Elämä on arkea,

arki on elämää

päivästä toiseen,

vaiheesta vaiheeseen.

Jokaisella omansa,

ilonsa ja surunsa

ainutkertaisina.

Elämä on työtä,

työ on elämää.

Onko työ yhtä kuin elämä,

saisiko olla?

Kyllä ja ei,

siinäkö kaikki;

tasapaino

itsekunkin etsittävissä.

Elämän mittainen matka

työntäyteinen

taivallusta,

kompurointia,

selviytymistä,

juhlahetkistä nauttimista.

Kasvamista ihmisinä

katkerina tai kiitollisina –

työstä ja elämästä.

Syksyn saapuessa….

Vielä on lämmintä

päivällä ja yöllä,

ilmassa ja vedessä….

Sato kypsyy,

herkut valmistuu.

Puutarha pullollaan vitamiineja,

metsä pistää parastaan;

mustikoita, puolukoita, sieniä

mielin määrin,

kutsuu luontoon liikkumaan,

keräämään ja nauttimaan.

Puhdas, pehmeä kasteinen kosteus

tekee hyvää hengitykselle,

mielelle ja koko ihmiselle

nyt ja talven varalle.

Muuttolinnut vahvistavat siipiään,

harjoittelevat pitkänmatkan maratoniaan,

jättävät hyvästit kukin vuorollaan,

Suomen kesälle,

lentävät poikueineen lämpimään,

mitäpä matkalla miettivätkään:

Ehkä taas keväällä palataan…

Kiitos käynnistä ja tervetuloa!

–     marja 1.9.2011-

Avovesiuintia

Maanantaina Työvoimatalon työntekijöillä oli mahdollisuus hakea järvestä piristystä työpäivään.

Tarkoitus on kerätä asiasta kiinnostuneista ryhmiä, joille annetaan kuntosalin vaihtoehtona mahdollisuus käydä kimppakyydein uimassa luonnonvesissä. Täällä Paltamossa se tarkoittaa suurimman osan vuotta avantouintia. Vielä on sen verran kesää jäljellä, että avantoa ei toistaiseksi tarvita. Sen sijaan puhutaan avovesiuinnista jonka aloittaminen näin syksyllä antaa pehmeän laskun varsinaiseen avantouintikauteen, vesien pikkuhiljaa kylmetessä. Ajateltiin tämän olevan hyvä mahdollisuus aloittaa harrastus, varsinkin niille jotka ovat joskus sitä harkinneet, mutta eivät ole vielä koppeutuneet aloittamaan.

Aloituspäivä oli syyskuun ensimmäinen maanantai, eikä ruuhkaa paikaksi valitun Koikerojärven rannalla ollut. Tieto asiasta ei ole varmaankaan tavoittanut kaikkia halukkaita tai esteenä oli pelko siitä, että leimautuu pöhköksi moiseen hommaan antautuessaan. Voihan olla niinkin, että vaikka avovesiuinti/ avantouinti nostaa suosiotaan maanlaajuisesti, niin meitä talven kylmyydestä muutenkin tarpeeksi kärsiviä ei moinen vaivannäkö kiinnosta. Harrastusta kokeilleet vakuuttavat kumminkin kokemuksen pikku hankaluuksista huolimatta olevan plussavoittoinen.

Ensimmäiseen uitireissun osaanottajamäärä supistui pienoisesta toiveita herättävästä ennakkokiinnostuksesta huolimatta kahteen. Hommaa kokeilemaan lähti maanantaina yhden aikoihin Jari Kainulainen ja minä. Jari kertoi harrastaneensa talviuintia jonkin verran Kajaanissa. Minä en varsinaista talviuintia ole harrastanut vaan olen lopettanut uintikauden syksyisin yöpakkasten myötä.

ennen

Kimppakyydillä meno Koikerolle, järvessä noin viiden minuutin pulikointi ja takaisin Työvoimatalolle. Aikaa lähdöstä takaisintuloon kului noin puoli tuntia. Vesi ei ollut enää kesäisen lämmintä, mutta ei vielä kovin kylmääkään. Sanoisin kokemusta virkistäväksi. Tästä on todisteena, jutun yhteydessä kuvat Jarista ennen ja jälkeen uinnin. Huomatkaa ero olemuksessa.

jälkeen

Vaikka tämä ensimmäinen kerta jäi osananottajamäärän puolesta hieman torsoks,i oli mukana ryhmään tarvittava minimiosallistujamäärä ja kokeilua on tarkoitus jatkaa vielä jonkin aikaa. Jos kiinnostuneita ei jatkossakaan ole enenpää, hiipunee asia pikkuhiljaa.

Nyt ei vielä olla niin pitkällä. Jos sinulla Työvoimatalon työntekijä on halukkuutta tulla mukaan otappa yhteyttä Anneli Keräseen, niin yritämme koota ryhmät ja ja järjestää kimppakyydit uintipaikoille.

herra Erkki