Lepakoilla on pulaa sopivista pöntöistä samojen syiden takia kuin pikkulinnuillakin. Terveistä, nuorista metsistä ei juuri kolopuita löydy. Pönttö voi tarjota kodin lisääntymisyhdyskunnalle tai kesää viettäville poikamieslepakoille. Lepakot eivät talvehdi pöntöissä, mutta tarvitsevat kesäpäivisin paikan jossa lepäillä, kunnes tulevat taas illan hämärissä saalistamaan. Pöntön elämää voi tarkkailla auringonlaskun jälkeen. Joskus on tavattu jopa kymmenen emolepakkoa samasta pöntöstä – koko yhdyskunta lähtee iltametsästykselle yhtä aikaa tehden näyttävän uloslennon.
Lepakkopöntön teko on helpompaa kuin linnunpöntön, sillä poraa ei tarvita. Pöntönteko-ohjeita löytyy netistä monesta paikasta, tässä muutama esimerkki:
- http://www.metsavastaa.net/lepakonpontt?cm_print_version=1
- http://www.sll.fi/pohjanmaa/jalasjarvi/rakennusosasto/lepakko
- http://www.lepakko.org/uploads/media/pontto1_01.pdf
Pönttö tulisi sijoittaa aukealle paikalle yli kahden metrin (3-4 m ) korkeuteen. Pöntön alla ei tulisi olla lentoesteitä ja tuuliset ja koleat paikat eivät houkuttele lepakoita, sillä ne pitävät lämpimistä päiväpiiloista. On siis hyvä sijoittaa pönttö paikkaan, jossa se saa paljon auringonvaloa.
Lepakot ovat olleet rauhoitettuja Suomessa jo vuodesta 1923 lähtien. Rauhoittaminen tarkoittaa, että eläintä ei saa tahallisesti tappaa, pyydystää tai vahingoittaa, mutta ei myöskään häiritä. Kiellettyä on myös lisääntymis-ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen, lepakoitten hallussapito, kuljetus sekä myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi ja vaihdettavaksi.
Suomessa tavataan yleisesti n. 4-5 lepakkolajia, jonka lisäksi on arvoitu että harvemmin tavatut lajit, 6-8 lajia, voivat vielä levitä laajemminkin ilmaston lämmetessä. Suomen yleisin lepakkolaji on Pohjanlepakko, jota tavataan pääasiallisesti koko maassa, mutta Lapissa hieman harvemmin.
Lepakkojen bongaus ja seuranta antaa mielenkiintoisen lisän luontoharrastukselle. Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys ry kehottaakin kirjaamaan kaikki lepakkohavainnot jotta tästä varsin vähän tutkitusta nisäkkäästä saataisiin lisätietoa. Havainnot voi tehdä nettisivuilla: http://www.lepakkohavainnot.info/
Lepakon ruokavalio koostuu pääasiassa hyönteisistä, mutta osa lepakkolajeista voivat hyödyntää myös kasvien hedelmiä, mettä ja siitepölyä. Lepakot toimivat siis pihapiirissä näppärinä biotorjujina ja jopa kasvien pölyttäjinä. Lepakot ovat harvinaislaatuisia lentäviä nisäkkäitä, sillä ne synnyttävät elävän, kohdussa kehittyneen poikasen ja imettävät tätä.
Vaikka lepakot yleensä liitetään verenimijään, vampyyriin, todellisuudessa vain yksi lajike, jota tavataan Keski- ja Etelä-Amerikassa, saattaa imeä verta ihmisestä. Haava on yleensä pinnallinen ja verta imetään vain nimellinen määrä. Pari muuta lajiketta imevät verta eläimistä, mutta tämä ei itsessään vahingoita saaliseläintä. Suurin vaara piilee vertaimevien lepakoiden syljessä, koska se voi sisältää erilaisia tartuntoja, joista yleisin on vesikauhu.
Normaalioloissa lepakot eivät ihmisiä pääse puremaan – riskiryhmässä ovat siis lepakkotutkijat jotka syystä tai toisesta joutuvat käsittelemään tutkittavia lepakoita, lepakkobongaus on siis täysin turvallinen harrastus kun sen tekee edellä mainitseman lain puitteissa.
– Minna Parkkinen
paltari.wordpress.com 
Laitettiin viime kesänä 2 ostettua betonipönttöä pihapuihin. Toisesta laskettiin lähtevän tässä yhtenä iltana 21 lepakkoa. Pitivät aikaisemmin päivälläkin pöntössä meteliä. Tulivat ainakin pöntöt tarpeeseen.