Kävimme sitten mekin kesälomamatkalla. Oikein Kempeleessä asti. Piti käydä serkkua katsomassa TK:n vuodeosastolla ja hakemassa Muhokselta enovainajan mandoliini, kun ei siellä kukaan osaa sitä soittaa. Ei sitä kyllä kukaan osaa soittaa meilläkään, mitä nyt Arttu joskus rimpauttaa jonkun takahampaita vihlovan serenadin. Mutta roikkuupahan kotitalon seinällä ja sitä voi vieraille kehua että siinä se on enovainajan mandoliini. Jos ei keksi muuta puheen aihetta.
Merkki on Landola ja valmistaja oli ab Munkers oy Pietarsaaresta. Wikipedia tietää siitä mielenkiintoisen pätkän historiaa:
Oy Munkers Ab oli Pietarsaaressa vuosina 1945-1961 toiminut kitaratehdas. Sen pohjana oli Ernst ja Emuanuel Mattsonin Veljekset Mattsson Oy joka toi Suomeen polkupyörätarvikkeita sekä Levin-kitaroita vuodesta 1942. Nimi tuli väännöksenä Pietarsaaren ”Muntersgatanista”. Virallinen perustamispäivä oli 17. marraskuuta 1945. Ensimmäisen kitaran Munkers tuotti 28. helmikuuta 1946.
Tehdas valmisti muun muassa veneenosia, metrimittoja, ovisaranoita ja kitaroita. Työkoneet ja valmistuslaitteistot olivat pitkälti omistajien itse kehittämiä. Esimerkiksi Rafael Stranden loi tehtaalle oman pylväsporakoneen, jonka luova käyttö loi tehtaalle koko joukon erilaisia tuotteita.
Munkers lanseerasi 1940-luvulla Landola-tuotenimen, josta kehittyi myöhemmin tunnetuin suomalainen kitaramerkki. Munkersin soittimien tuotenimi oli siis alusta alkaen Landola. Nimi keksittiin pitkän pähkäilyn jälkeen ”ilmasta”. Kymmenestuhannes Landola-kitara ilmestyi vuonna 1952, ja muiden alojen tuotteet jäivät Munkersilla pian soitintuotannon syrjäyttämiksi. Vuoden 1952 katalogissa oli jo 16 erilaista kitaramallia. 1950-luvulla tuotannossa oli myös erilaisia mandoliineja, Munkers-luuttu sekä ukulele. Kontrabassoja tehtiin erillistilauksena. Kitaramallit nimettiin sarjanumeroiden mukaan, ensimmäinen tuotantomalli oli nimeltään 462.
Munkers-kitarat kilpailivat Jaakko Noson kitaroiden kanssa Suomen markkinoista. Jälleenmyyjiä olivat Westerlund ja Fazer. Osassa kitaroista on lavassa jälleenmyyjien tunnus tehtaan logon sijaan. Myös kristillisten herätysliikkeiden kitarakuorot ostivat Munkers-kitaroita suoraan isoina erinä.
Akustisten ohella Munkers teki myös orkesterikitaroita, esimerkiksi kokopuisen Landola 1-kitaran 1950-luvulla. Muita malleja olivat esim. Klangola, Zandelin, Torren Solisti ja Special-Solist. Mallien suunnittelussa tehdasta avusti ruotsalainen kitaranrakentaja-soittaja Egon Zandelin. Yhteys Zandeliniin syntyi herätyskristillisistä piireistä, joihin osa Munkersin omistajista kuului.
Kitarat valmistettiin pääosin kotimaisista puista, pyökki- ja ruusupuuotelautoja lukuunottamatta. Virityskoneet tulivat Ruotsista. Munkers sai myös patentin kaulan tukiraudasta vuonna 1951.[1] Gibson oli julkaissut oman tukirautapatenttinsa jo vuonna 1923, mistä Munkersissa oltiin ilmeisen epätietoisia.
1950-luvulla Munkers-kitaroita vietiin myös ulkomaille, ja uusia vientimaita lisättiin vuosittain. Suurin vientimaa oli Norja.
Yhtiöstä tuli vuonna 1961 Oy Landola Ab. Tähän johti toimitusjohtaja S. Höglundin kuolema lento-onnettomuudessa.(Lähde: Wikipedia)
Aika Wanha rämpytin siis, mutta ei mitään arvoantiikkia, joku Tamperelainen näkyy netissä kauppaavan sadallaviidelläkympillä samanlaista. Tottakai minä sen tarkistin ensimmäiseksi, vaikka eihän sitä nyt enovainajan mandoliinia myydä… AN
Kuva: AN
paltari.wordpress.com 