On kulunut viisikymmentä vuotta Paltamon kotiseutumuseon perustamisesta, jolloin sillonen presidentti, Urho kekkonen muisti Paltamolaisia oikein sähkeellä. Juhlapuhuja Jorma keränen mainitsi asian ja arvuutteli josko nykyinen presidentti tekisi samoin, mutta eipä tainnut Saulia kiinnostaa peräkylän kulttuuri. Tästä pienestä pettymyksestä huolimatta juhla sujui hyväntuulisesti ja aivan loistavassa, puolipilvisessä säässä.
Puolenpäivän aikaan joitakin kymmeniä ihmisiä kokoontui Kainuun asutuksen muistomerkille, jossa Markku ja Tanja Korhosen johdolla laulettiin muutamia perinteisiä sävellyksiä, mm. Heikki Tervosen sanoittama ”Kaipaus Paltamoon”.
Paltamon-Seura ry:n varapj Terttu Väisänen ja johtokunnan jäsen Kaisa Toivonen
Paltamo-seura ry:n pj Kari Tervonen avasi juhlallisuudet kotiseutumuseolla, jonka jälkeen Jorma Keränen puhui Paltamon historiasta aloittaen aina kivikaudelta asti.
Museon sisällä bongasin pari neitosta, Senja Säkkisen Paltamo- seurasta ja Helena Aaltosen, Suomen kotiseutuliiton varapuheenjohtajan. Säkkisellä oli yllään Paltamon Pitäjäpuku, jonka on suunnitellut Liisa Juusonen ja joita on kuulemma valmistettu vain puolenkymmentä kappaletta.
Museossa on vaikka mitä esineistöä aina yhdestä puunrungosta koverretuista veneistä piilukkopyssyihin, kannattaa käydä katsomassa. Toimittajan silmään pistivät komeat saappaat – että nämä nyt ovat varmaankin ne kuuluisat herranpieksut.
Kotiseutuliiton kunnia – ja ansiomerkkejä jaettiin, Kultaisen mitalin sai Bertta Hietamäki, hopeiset Antero Möttönen, Raimo Kantola ja Kalevi pylvänäinen.
Pronssiset ansiomitalit saivat lisäksi Tapani Homanen, Tuula Mikkonen, Annikki Moilanen, Jaakko Heikkinen ja Pertti Luostarinen.
Paltamon pelimannit olivat hyvässä vireessä, eikä sopivampaa esiintymispaikkaa kansanmusiikki yhtyeelle varmaan voisi kuvitellakaan, kuin kotiseutumuseon portailla.
Lopuksi laulettiin tietysti nälkämaan laulu Kalevi Pylvänäisen johdolla, jonka jälkeen Työvoimatalon väki tarjoili kakkukahvia vaatetuksen pihalla.
Kirjastolla esitettiin vielä dokumenttifilmi museon perustamisen ajoilta. Laatu ei ehkä ollut kehuttava, mutta ihailtavan hyvää työtä senaikaisilla vehkeillä ja vielä väreissä, oli mielenkiintoista nähdä miten paikat ovat muuttuneet niistä ajoista ja ennenkaikkea ne paikat jotka eivät ole muuttuneet. Kyllä Paltamon vielä tunnistaisi sen ajan ihminen, jos pääsisi hyppäämään tähän päivään.
🙂 AH
Kuvat&teksti: AN
paltari.wordpress.com 